Itsetutkiskelua käsitöiden opastuksella

Hurahdin tuossa loppukesästä käsitöihin, varsinkin virkkaukseen ja kutomiseen,siskoni ollessa viimeisillään raskaana. Silloin päätin kutoa tulevalle vaaville syntymälahjaksi tossut ja virkata ristiäislahjaksi viltin.
Poikahan sieltä oli tulossa, joten luonnollinen värivalinta
olikin vaaleansininen. Päiväpeiton tein netistä löytämieni
ohjeiden mukaan. Palat olivatkin pieniä ja niitä tulikin melkosen paljon.
Koska inspiraatio loppui aina välillä peiton suhteen, niin loppujen lopuksi kävikin niin, että jouduin väsäämään viltin kiireessä valmiiksi. Peiton nurjalle puolelle tuli myös fleece kangas.

vasemmanpuoleinen ylempi kuva:      Tossujen ohje löytyi novitan sivuilta. Tämä työ oli maniani alku,

Vasemmanpuoleinen alempi kuva;
Tossut syntyivät yhdistelemällä muutamaa löytämääni ohjetta.


Oikeanpuoleinen kuva:
Ensimmäinen isompi työni.
Ruutuja tuli paljon ja ne olivat pieniä :) Pienien ruutujen ohje löytyi novitan sivuilta, isot ruudut kehittelin itse. Reunoihin tein reunuksen antamaan ryhtiä työhön.
                               


Olen huomannut, että käsitöihin saa menemään yllättävän paljon aikaa. Ne ovat myös erittäin koukuttavia. Saankin jatkuvasti kuulla kuittailua siitä, että virkkaaminen ja kutominen on mummojen hommaa. No, mutta hyvä aloittaa harjoittelu ajoissa, osaa sitten homman tulevaisuudessa.
Olen myös huomannut että käsitöitä tehdessä aivot saavat erillaista rasitetta, joten väsymys iskee nopeammin, kuin jos vain istua möllöttäisi sohvalla telkkua katsellen. Mielestäni on myös kiva tehdä juttuja, joista syntyy jotakin konkreettista. On kiva nähdä kättensä jälki ja huomata töiden perusteella oman kehittymisen, sillä uskokaa pois tässä on harrastus jossa voi kehittyä vaikka kuinka pitkälle oman tahdon mukaan. Usein käsityöt ovat myös oivallisia käyttöesineitä, joita voikin antaa sitten lahjoina tutuille ja tehdä itselleen. Itsetehty lahjahan on kuitenkin aina itsetehty ja pieneenkin lahjaan on panostettu ja laitettu itseään likoon, näin ainakin minä asian näen.

Tämä saamani inspiraatio saikin aikaan kunnon virkkaus/kutomis manian. Piti tehdä vilttii jos toistakin mokomaa, tuli työn alle joulusukkaa ja ihan pitkävartisia villasukkaakin. Ja sitten PUM ! Kutimet jäikin hetkeksi koriin, langat loppu ja aika olikin taas kortilla ynnä kaikkia muita kivoja pikku tekosyitä olla tekemättä töitä loppuun. Yllättäen minulta löytyykin neljä keskeneräistä työtä käsityökoristani. Kaikki piti olla valmiita jo aika päivää sitten, viimeistään Jouluun mennessä. Kuinkas tässä näin pääskään käymään?

Työt vasemmalta oikealle: Joulusukka; ohje löytyy DROPS Designin sivuilta, tarkoitus olisi että sukka jää omaan käyttöön. Isoäidin neliöt; Löysin perus ohjeen netistä, näistä olisi tarkoitus saada aikanaan viltti.
Nämä ruudut ovat tulossa Sebastianin joululahjaan, sisko toivoi hieman isompaa vilttiä pojalle lahjaksi. Ohje löytyy DROPS:in sivuilta. Viimeisenä on tulossa pitkävartiset villasukat omaan käyttöön, ohje DROPS.








Fiksuna likkana olisin alun alkaen lähtenyt tekemään vain yhtä työtä kerraalaan, saattanut työn loppuun ja aloittanut sitten uuden, mutta ei. Aina tulee mieleen uusia ideoita, joita pitää heti lähteä toteuttamaan ja ahnehtia itselleen liikaa töitä. Olen ehkä huomannut saman kaavan toistumassa muissakin elämäni tilanteissa. Otan ja kerään itselleni paljon kaikenlaisia tehtäviä ja menoja, kun kapasiteetti alkaa olemaan täysi alkaa pakka hajoamaan käsiin. Asioita pääsee unohtumaan ja jää hoitamatta, pahimmassa tapauksessa luovutan ja jätän asiat tekemättä. Olenkin alkanut miettimään mitä tämä kertoo minusta?

Tiedän olevani spontaani ja lähteväni helposti mukaan juttuihin. Innostun helposti uusista jutuista ja minusta se on mahtavaa. On harmillista miten vähän nykyään ihmiset innostuvat mistään, tai sitten innostus vain syttyy hitaammin.Tuntuu välillä siltä että spontaanius on kateissa nyky-yhteiskunnassa ja ihmiset mielummin tuudittautuvat siihen vanhaan ja tuttuun turvalliseen olotilaan, sen sijaan että heittäytyisivät innolla mukaan uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Mielestäni se on mahdollisuuksien haaskaamista, tyytymistä vähempään kun voisi saada enemmän. Toisaalta spontaanius melkeinpä suoranaisesti tarkoittaa halua ottaa riskejä elämässä, tilanteisiin mukaan heittäytymistä.

Henkilökohtaisessa elämässäni haalin usein paljon tehtäviä, jos niitä minulle tarjotaan, vaikka minulla olisikin jo kädet täynnä töitä. Minun on usein vaikea sanoa ei, vaikka niin tahtoisinkin. Vaikka yritän parhaani mukaan delegoida askareitani, niin haluan kuitenkin aina pitää ohjat käsissäni ja olla varma että hommat tehdään oikein ja kunnolla.
Toisaalta olen taas ihminen jolla pitää aina olla jotain tekemistä, en osaa olla vain aloillani. Silloin kun minulla on kädet täynnä töitä, niin voi aina vaihdella hommia mielenkiinnon mukaan, jolloin ei pääse tylsistymään yhteen hommaan ja mikään duuni ei ala tunrumaan liian tylsältä. Nautin siitä kun saan suunnitella, tehdä ja järkkäillä asioita, hyvällä onnella saada ne jopa toimimaan. Mutta mikä ratkaisuksi tähän minun keskeneräisten kerääntyvien töiden ongelmaan?

Ehkä paras tapa alkaa purkamaan tätä tekemättömien
töiden määrää olisi tehtävien priorisointi tärkeysjärjestykseen. Ottaa yksi asia kerrallaan hoitoon ja saattaa se kunnialla loppuun.  Olisiko nyt aika ottaa itseään niskasta kiinni ja saattaa keskeneräiset työt loppuun kunnialla niin käsitöiden parissa kuin henkilökohtaisessakin elämässä?

Kyllä olisi, nyt on aika laittaa kortit takaisin pakkaan ja saada pakka pysymään käsissä. Ja aloitankin sen jo tänään, lupaan itselleni ja teille että saan Jouluun mennessä valmiiksi Sebastianille tarkoitetun viltin. Onhan pojalla oltava lämmin talven tullen.

Jostainhan sitä on aloitettava. Eiköstä vain?

Vapaapäivän hemmottelua

Maanantait ovat usein minulle niitä fucking Mondady päiviä. Tänään oli kuitenkin poikkeus. Normaaliin maanantaihin nähden, aamu lähti hyvin rullaamaan, kun päästiin pois tuosta ankeasta sateisesta säästä, joka näytti jo hetken jäävän asustamaan Porvoon ylle.
Vuorotyöläisenä minulla on rytmit aina sekaisin, varsinkin viikonlopun jäljiltä ja koska meitä on taloudessa kaksi vuorotyöläistä ei se helpota paluuta niin sanottuun normaaliin rytmiin. Siksi kai sunnuntai menikin kokonaan nukkuessa, jolla tarkoitan sitä että höyhensaarille matkasin 02.00 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja heräsinkin pirteänä sunnuntaina 21.00 aikoihin. Tämä suoranaisesti tarkoittaakin sitä, että seuraava yö meni valvoessa. Vaikkakin rytmin muutos aiheutti sen, että koko sunnuntai meni ohi, toi se mukanaan paljon hyötyäkin. Päätin nimittäin tehdä maanantaina Tonille kolmen ruokalajin aterian, jonka pääsinkin esivalmistelemaan yön pikkutunneilla. Koska sain illalla inspiraation blogin aloittamiseen, niin siihenhän sitä aikaa sitten hurahtikin monta tuntia rattoisasti, kaiken tämän lisäksi tein myös pakollisia siivouksellisia hommia. Jep meillä ne tehdään aina yö aikaan, tai siis minä teen. Näin ollen pääsinkin aloittamaan maanantai aamun reippaalla kävelylenkillä poitsujen kanssa raikkaassa, aurinkoisessa pakkas säässä. Lenkki hieman venähti, kun eksyin teille, joissa en aikaisemmin olekkaan vielä kävellyt, mutta eksyminen oli kyllä sen arvoista. Raikkaan ulkoilun jälkeen, pääsinkin onneksi hörppimään lämmintä glögiä ja aamusaunaan kullan kanssa.

Luonnollisesti joudun aina rytmin kääntö päivinä ottamaan pienoiset päikkärit, pienoiset tarkoittavat meillä normaalisisti sellaista neljän tunnin unta. Tänään kuitenkin koko päivälle oli paljon puuhailtavaa, ei nämä pidennetyt päikkärit haitanneet, vaan latasivat minut täyteen energiaa. Päivällä teinkin sitten tämän hemmotteluaterian Tonille, joka sisälsi alkupalana vihreääsalaattia marinoitujen kirsikkatomaattien ja katkarapujen kera, pääruokana tarjoilin punajuuri couscousia,marinoituja uunikasviksia ja karitsan ulkofilettä punaviinikastikkeessa. Aterian kruunasi jälkiruokana tarjoiltu malja,joka sisälsi marjoja,piparia ja pätkis suklaalla ja minttu viinalla maustettua mascarpone vaahtoa. Jostain jännän syystä pätkiksiä piti mennä koko pussi, mutta yöllä joku oli käynny kähveltämässä osan, saamarin tontut.
Inspiraatio couscousiin lähti Tomi Björkin ravintolan Social Bulevardin listalta,
johon törmäsin tuossa taannoin. Jälkiruoka sai inspiraatiota taas töistä, jossa onkin viimeaikoina usein tehty mintulla maustettua rahkaa ja viikonloppuna teimme mascarponevaahtoa mintulla ja limellä maustettuna.
Kun kaupasta ei löytynyt tuoretta minttua niin päätinkin sitten hieman soveltaa. Jälkkärin esillelaitto ei ollut ihan sitä mitä hain, joten hän jättäytyi pois kuvasta.

Iltaohjelmaan kuuluikin sitten urheilua. Koska läski ei lähde pois sohvalla kökkiessa (valitettavasti) suuntasin salille, jonne juuri ostin yhdistelmä kuukausi kortin sali-spinning-aerobic. Päätin pitkästä aikaa mennä tänään spinning tunnille, joka kestikin 75 min sen normaalin 60 min sijaan, kaipa sitä joskus oppii katsomaa kunnolla esittelyt tunneista. Minun onnekseni tänään mentiinkin astetta rauhallisemmin, joten ilokseni huomasin että pysyin mainiosti mukana. Koska en osaa ottaa rauhallisesti, piti minun vielä tunnin jälkeen tehdä pieni sali treeni, johon sitten meni se mukavat 45 min. Tämän kovan urheiluvimman taustalla onkin varmaan se yleisin syy, mikä varmaankin  löytyy meiltä jokaiselta, kova halu päästä bikinikuntoon kesäksi 2014, sekä minulla myös nostaa kuntoa, jotta jaksaisin kilpailla noissa seikkailu-urheilu kilpailuissa ensi vuonna. Tulen tekemään niistäkin kyllä oman postauksen aikanaan.




Loppuillan päätinkin sitten rauhoittua, antaa itselleni sitä laatu aikaa. Joten valitsin avocado mutanaamion, jonka läiskäsin kasvoille ja keskityin viettämän rauhallista koti-iltaa whit myself, glögin ja koukuttavan Dan Brownin kirjan kannsa.

Kuinkas sinä vietät vapaapäivääsi ja mitä tapoja sinulla on hemmotella itseäsi?

Tervetuloa !

Tättärää-rää!!!
Täällä sitää ollaan! Olen jo pitkään mietiskellyt ja harkinnut oman blogin tekoa ja nyt päätin sitten ottaa härkää sarvista ja tarttua toimeen.
Tulen kirjoittelemaan blogissani kaikkea maan ja taivaan väliltä niin ruuasta,urheilusta,muodista kuin vapaa-ajan askareistanikin sekä elämän hyvistä ja varjo puolista.
Takuuvarmasti tulen kertomaan mielipiteitäni milloin mistäkin asiasta, jakamaan onnistumisia ja epäonnistumisia.

Tervetuloa blogini pariin ja nautinnollisia luku hetkiä!