Kakkua kakkua ja lisää kakkua !

Tuossa joulun alla päätin sitten koittaa juustokakun tekoa ja teinkin sen tuonne meidän pre-jouluun jälkiruuaksi. Reseptinhän olin löytänyt kinuskikissan sivuilta ja noudatinkin sitä pilkun tarkasti.
kakusta tuli hyvä niin rakenteeltaankin, ulkonäöltään kuin maultaankin. Odotin kuitenkin hieman isompaa makuelämystä kakun suhteen, että siltä osin kakku jäi hieman laimeaksi. Minulla kuitenkin oli joitakin ennakko-odotuksia kakun makuun liittyen. Mutta ensimmäiseen juustokakkuuni olin tyytyväinen.

Juuri ennen joululomalle lähtöä ajattelin tehdä työpaikalleni joulutervehdykseksi myös juustokakun. Halusin kuitenkin koittaa jotain uutta ja erilaista. Mielessäni oli rahkaton ja uunissa paistettu juustokakku. Mieleeni nousi pari juustokakkua Amarillon listoilta ja mielestäni niiden maku oli tavoittelemisen arvoinen. Aikani googlattua ja etsittyäni löysin reseptin jota päätin sitten kokeilla. Resepti oli helppo ja yksinkertainen ja löytyi Arla ingmanin sivuilta.Lisäsin juustokakkuun lisäksi vielä persikka sosetta ja päälle koristeeksi viipaloituja persikoita. Tätäkin ohjetta noudatin prikulleen ja kakusta tuli toivotun lainen. OLin varautunut että kakun pinta halkeilisi, vaikk noudatin ohjeen neuvoja niin halkeamia tuli silti. Onneksi ne eivät kakun makua haitanneet vaan maku oli suorastaan taivaallinen varsinkin mustan tuoreen kahvin kanssa.

Toinen kakku oli niin sanottu harjoitus kakku, jotta saisin esimakua sen valmistukseen ja siihen että onko kakku edes hyvä. Päätin siis tehdä samalla reseptillä toisen kakun, jonka vein tapaninpäivänä mamman joulupöytään jälkiruuaksi. Päätin kuitenkin lisätä persikan siasta luumusosetta ja luumuja päälle. Lisäksi vähensin lämpötilaa 150 C ja hieman pidensin paistoaikaa n. 10 min. Kakku repesi vieläkin hieman, mutta ei läheskään niin paljon kuin ekalla kerralla, luulenpa että lämpöä ja aikaa voisi vielä muuttaa hieman. Ulkonäöltään kakku oli mielestäni näyttävämpi kuin edeltäjänsä, mikä johtuu täysin tummasta luumun väristä. Sama toimii varmasti myös mustikan, mansikan ja vadelman kannsa, joita olen ajatellut myös koittavani.

Viimeisimpäna joulunajan luomuksena päätin tehdä syötävänä joululahjana Tonin porukoille Rocky Road kakun. Tämän ohjeen löysin myös kinuskikissan sivulta. Ohjetta päätin muokata enemmän Amarillon rocky road suklaan tyyliseksi, joka on aivan mielettömän hyvää. Eli laitoin kakkuun tummaa ja normaalia suklaata,kuivattuja hedelmiä kirsikoiden sijaan, pähkinää, piparia ja vaahtokarkkeja, koristelun tein valkosuklaalla. Kakku oli mielestäni mielettömän hyvää. makeaa, mutta hyvää. Sitä vois niin vaan syödä, harmi vain että vuosi kerkesi vaihtua ennenkuin kakku tuli syötyä, joten kakkua löytyy vieläkin. Kakussa on se hyvä puoli että sillä on pitkä säilyvyys, joten eihän tässä ole hoppu.

Kerrohan millainen leipuri sinä olet? Onko sinulla salaisia reseptejä jotka ovat kulkeneet suvun sisällä perintönä? Mikä on lemppari herkkusi?

Uuden vuoden lupauksia

Mielestäni on hauska seurata sivusta kuinka ihmiset tekevät lupauksia uutenavuotena tulevalle vuodelle. Mielestäni on hyvä tehdä lupauksia, mutta jotta ne lupaukset voidaan pitää niin pitäisi lupauksienkin olla realistisia. Itsekkin ajattelin tehdä muutamia lupauksia uudelle vuodelle.

1.
Lupaukseni tai sanoisinko tavoitteeni on päästä hyvään kuntoon kesäkuuhun mennessä. Haluan timmin ja lihaksikkaan kropan ja sen eteen on tehtävä kovasti duunia. Tavoite lähteekin liikkeelle lupauksesta muuttaa ruokavalio terveellisempään suuntaan. Siskoni on mukana kanssani tässä haasteessa. Yhdessä hankimme unelmiemme kropat kesään mennessä. Treenaaminen käy myös helpommin kun on joku joka on samassa veneessä, tseppaa ja antaa vertaistukea.

En itse usko tipattomaan tammikuuhun, eikä usko myöskään Toni. Mielestäni tipattomat kuuluvat niille joilla on mielestään ongelmia alkoholin kanssa ja silloin on jo parempi hakeutua muuhun hoitoon ongelman ratkaisemiseksi. Siksi aijonkin hyvillä mielin nauttia lasillisen punkkua tai sauna sidukan. Myös uusi suosikkini Ginger Joe beer on noussut mieleiseksi sauna juomaksi

2.
Olen luvannut itselleni lähteä pienelle matkalle tulevana vuonna Tonin kanssa. Matkakuume senkuin pahenee ja asialle on jo aika tehdä jotakin. Joten heti kun löydetään hyvä kohde ja hinta niin eikun matkaa varamaan. Hieman olisi jo suunnitteila eräs tietty kohde...siitä myöhemmin lisää :)

Jaskan tullessa meidän perheeseen, koin tekeväni hyvää kun sain auttaa. Olen aina välillä mietiskellyt että jos vain raha tilanne sallisi niin etsisin jonkun hyvän järjestön jonne voisi laittaa lahjoituksia, jotka menevät suoraan sitä tarvitseville.

3.
Joten siis lupaan lahjoittaa hyväntekeväisyyteen mikäli talouteni sen kestää mieluiten 20 e kuussa tai parin kuukauden välein.

 

4.                                                                                                                                                                

Teimme Tonin kanssa myös muutaman yhteisen lupauksen. Vaikka meillä on ollut mahtava vuosi yhdessäälupaamme tehdä tulevasta vuodesta vieläkin paremman. Aina voi pyrkiä parempaan.

5.

Lupasimme että saamme keväällä remontit valmiiksi. Tartumme kiinni vasaraan,lautaan ja pensseliin. Tavoitteenamme on saada kaappien ovet maalattua, kattolistat laitettua ja makkarin katto paneloitua. Kesällä olisi tarkoitus saada piha kuntoon.

6. 

Nyt tulevana vuonna on tarkoitus saada myös hää-hommelit pyörimään ja siinäpä sitä hommaa riittää meille molemmille. Kyllä vain. Meillä molemmat tulevat tekemään duunia ja suunnittelua.

Siinä ne lupaukset sitten ovatkin tulevalle vuodelle. Muuten uuden vuoden vastaanotto olikin meillä rauhallinen. Olimme kotona poikien kanssa ja vaikka ajattelimme että täällä maalla ei kauheasti ammuskella niin saimme huomata olevamme väärässä. Pauketta riitti, mutta onneksi pojat ottivat sen rauhallisesti sisätiloissa. Emme halunneet ampua rahaa taivaalle, joten ammuimme vain muutaman raketin ja joimme skumppaa. Iltaa vietimme vain kaksin rauhassa leffoja katsellen ja viiniä juoden.

Miten sinä vietit uutta vuotta? Minkälaisia lupauksia menit tekemään vuodelle 2014? Entä mitä mieltä olet rakettien ampumisesta, onko se turhaa vai ei?

Oikein hyvää ja rauhallista vuotta 2014 !

Hyvää Joulua ! God Jul !

Viimein se jouluaatto on täällä! Tämä joulu on hieman erilainen kuin aikaisemmat, sillä vietämme ensimmäistä joulua omassa kodissa. Lisäksi tämä on ensimmäinen joulu jonka olen vaapaalla sitten sen jälkeen kun työelämään astuin. Aikaisemmin olemme molemmat olleet joulun pyhät aina töissä, mutta tänä vuonna sain itse pitää pienen joululoman.Harmillista tässä on vain se, että Tonilla sattui olemaan iltavuoro tänään, onneksi kerkesimme kuitenkin viettää päivän yhdessä ja sitten huomenna olisikin suuntana mamman joulupöytä.

Tänä jouluna hankimm myös meidän ensimmäisen yhteisen joulukuusen, vaikkakin se piti hankkia jo viime vuonna. Hankinta ja koristelut jäivät hieman viimetippaan tänä vuonna, sillä kuusi saapui maanantaina ja vielä samana iltana piti lähteä metsästämään muutamia koristeita kuten tähteä. Harmikseni piti todeta että mistään kaupasta jossa kävin ei ollut enään tähteä jäljellä, ei edes yksinkertaisintakaan mallia. Valot jäivät hieman lyhkäsiksi, mutta eiköhän ensi vuonna ole tähti ja valot hallussa. Kuitenkin olimme kuuseemme tyytyväisiä.

Aikaisempina vuosina en ole itse viitsinyt vaivautua joulupöydän tekoon, mielummin olen käynyt perheen luona, mutta nyt kun olimme molemmat päivän kotona niin ajattelin pienoisen pöydän laittaa. Meidän joulupöytäämme kuului tänä vuonna ylikypsää kinkkua, kalkkunaa, Tonin vanhempien savustamaa kylmäsavulohta ja lämminsavulota, rosollia,porkkanalaatikkoa,maksalaatikkoa, perunoita ja miniporkkanoita. Jälkiruuaksi tein nopsaa persikka rahkan piparien kera, kun torttuja ja pipareita ei muuten tullut hommattua.

Luonnollisesti myös meidän karvaiset nelijalkaiset kerjuri poikamme saivat osansa pöydän antimista, mikä olikin poikien mieleen. Ainakin sen perusteella kuinka nopsaa kupit tyhjenivät.

Näin alkaneeseen meidän perheen jouluperinteeseen kuuluukin tästä eteenpäin joulusauna, joulupöytä, lahjojen jakaminen ja ajan viettäminen rakkaiden kanssa. Luonnollisesti vuorotyöläisen arkeen kuuluu se ettei juhlapyhät ole aina vapaata. Joten tiedossa on ettei meillä molemmilla aina välttämättä ole joulua vapaana, vaan painamme duunia. Kuitenkin minun mielestäni se ei ole niin päivälleen, vaan ajatus ja tunnelma ovat ne tärkeimmät. Voimmekin siis jatkossa viettää joulun ennen tai jälkeen 24.12 päivän. 

Loppu ilta menikin minulta sitten leffojen katseluun ja yhden juustokakun leipomiseen, tietenkin punkun ja glögin siivillä.

Voisi sen joulun kurjemminkin viettää,vai kuinka?

Puolukka-valkosuklaa-glögi juustokakku

My first homemade cheesecake ever!
Päätin tehdä meidän etu-Jouluun jälkiruuaks juustokakun, löysin mahtavan ohjeen Kinuskikissan sivuilta. Olen aikaisemmin jo kokeillut silloin tällöin muutamia helppoja reseptejä, mutta nyt päätin lähteä haastamaan itseäni.

Kaikki alkoi luonnollisesti kakkuvuuan ostosreissulla. Tämän kokemuksen jälkeen voin sanoa että vuoka tulee olemaan kovassa käytössä.
Ennen itse kakun tekoa otin kaikki raaka-aineet esiin ja lähdin punnitsemaan niitä omiin kippoihinsa.
Kakkuun tulee pohja murskatusta piparista ja sulatetusta voista. Päätin murskata piparit blenderillä parissa erässä ja voidella ohjeen mukaan reunan öljyllä.
Täytteenä on kermavaahtoa, vanilija rahkaa ja sulatettua valkosuklaata.





Viimeisenä lisätään jäiset puolukat. Minulla noi puolukat kerkesivät hieman sulamaan, mutta onneksi eivät värjänneet sen pahemmin täytettä. Ennen vuokaan laittamista lisätään kuumaan veteen liuotetut liivatteet. Täyte vuokaan ja vuoka jääkaappiin 3 h jähmettymään.

Huomasinkin että aikaa tähän kakun tekemiseen saakin kulumaan. Työvaiheet ovat kyllä nopeita, mutta sitten onkin sitä odottelua. Onneksi miunulla olikin noita tehtäviä vielä jäljellä vaikka millä mitalla, sillä etu-Joulua varten olevat lahjat piti vielä viimeistellä ja laittaa pakettiin. Malltamattomana kävinkin aina välillä availemassa jääkaapin ovea ja tsekkaamassa tilanteen.
Kun kolme tuntia oli menny, pääsinkin käsiksi päälle laitettavan kiilteen kimppuun. Kiille hieman pelotti sillä siitä oli varoiteltu ohjeessa. Teinkin siitä hieman jämäkämmän varmuuden vuoksi, jotta se ei valahda reunoilta. Ja taas jääkaappiin ja odottelemaan. Kello onkin tässä vaiheessa käymässä 23.00 ja kaksi tuntia odottelua edessä.

Tässävaiheessa alkoikin jo hommat olemaan lopuillaan ja odottavan aika alkoikin käydä pitkäksi. Siivoiltuani keittiötä jäljistni ja muuten vain kiusattuani Tonia, alkoi kello viimein lähestyä määräaikaa. Jännitys tiivistyi ja olinkin ihan täpinöissäni kuinka kakun käy. Valahtaako se saman tien pöydälle kun reunat irrotetaan, vai jääkö kenties kiinni reunaan. Varovasti reunoja irrotellen ja henkeä pidätellen sain kun sainkin reunat irti kakusta ja siinä se oli! Aivan ehjä hyvän näköinen kakku. Enään olikin vain tehtävänä kakun koristeet.



Valkosuklaa ristikko on sinänsä helppo tehdä, kuhan vain on hyvät aineet ja välineet. Valitettavasti minulta puuttui molemmat. Leivonta suklaa on huono tuollaisiin koristeisiin, sillä se ei oikein tahdo pysyä mallissaan lämpösessä, ajoissa jos olisin ollut niin olisin hankkinut Candy meltsejä koristeita varten. Lisäksi koriste olisi ollut hyvä tehdä kalvolle, joka on jämäkämpää kuin leivinpaperi ja sellofaani, jolloin koristeesta olisi tullut hieman ilvamampi. Mutta tälläinen siitä nytten tuli!

Mielestäni kakku onnistui hyvin. Rakenne vaikutti hyvältä ja täyte maistui hyvältä, mitä sitä vähän maistoin kulhon reunalta. Ainoana epäkohtana oli mielestäni tuo suklaa koriste, muutenhan koristeina toimi kanelitangot ja tähtianikset. Kuitenkin olin tuohonkin tyytyväinen, kun olin jo melkein valmis luovuttamaan täysin sen suhteen. Kaikenkaikkiaan juustokakku episodista jäi hieno onnistumisen kokemus.

Nyt vain viemään kakku juhliin ja kuulemaan "raadin" mielipide.

!!! ATTENTION !!!

Kirjoitan tätä tekstiä vain hetkeä myöhemmin, päästyäni turvallisesti kotiin. Tämä tapahtui ihan jokapäiväiselläni ajomatkalla kaupungista kotiin.

Nyt tarkkaavaisuutta ihmiset!

Talvi ei yllätä autoilijaa, se on täyttä puppua. Jokainen jolla on ajokortti suomessa, tietää että talvi tulee, vuosi vuoden jälkeen. Lähes kaikki autoilijat suomessa ovat asuneet koko ikänsä suomessa ja kokeneet yhtä monta talvea kuin vuosia löytyy.

Tajutkaa ihmiset, että talvella on liukasta, vaikket sinä välttämättä sitä näe auton ratin takaa. Huomioikaa nopeus, tilannetaju ja hidastakaa ajoissa, ottakaa aikaa liikenteeseen ÄLKÄÄ kiirehtikö. Autolla liikkuessa onnettomuuksi voi sattua missä tahansa, milloin tahansa ja kenelle tahansa. Koskaan ei voi tietää sattuuko se omalle kohdalle, puolisolle, omalle lapselle taikka ystävälle. Autolla liikkuessa olet vastuussa itsestäsi, sekä muista, et ole tiellä yksin.

Tänään omalle kohdalleni tapahtui onnettomuus, en ollu niin sanottu uhri, mutta ensimmäisten joukossa paikalla. Luoja oli autoilijan matkassa ja henkilövahingoilta vältyttiin, kuitenkin henki oli hiuskarvan varassa. Tässä tapauksessa autoilija oli ajanut päin kaatunutta puuta. Voin ilokseni todeta nähneeni tänään mahtavia ihmisiä, joukossa oli niitä jotka välittävät muista. Auttavat hädässä olijaa, tosin näin niitäkin jotka kääntyivät ja poistuivat paikalta.

Joten kaikki rakkaat kanssa autoilijat. Luvatkaa ottaa aikaa kun lähdette liikkeelle, se ylimääräinen 15 minuuttia kun lähdet töihin, kauppaan, harrastuksiin voi pelastaa henkesi. Vähennä nopeuttasi, se voi olla ratkaiseva päätös matkallasi. Koskaan ei voi tietää mitä tiellä tapahtuu ja joskus se voi olla viimeinen matkasi.

On sanonta " Ei oo häpee olla nopee", mielummin sanon " Ei oo häpee olla hidas"


Ajakaa turvallisesti ja huolehtikaa muista tiellä liikkujista.

Tule Joulu kultainen

" Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy; Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa, Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa."

Jep, näitä olen kotosalla kuunnellut tässä pari iltaa yksin ollessani, erilaisia soittolistoja jotka sisältävät vain joululauluja. Joulu on aina merkinnyt minulle ilon, juhlan ja antamisen aikaa. Avioerolapsena minun ja siskoni joulu oli hieman erilainen, näin ainakin itse olen asian nähnyt. Nuoruudessamme vietimme joka toisen jouluaaton äidin luona ja joka toisen isämme luona, käsittääkseni tämä on aika yleinen käytäntö. Lisäksi tapana oli viettää niin sanottua etu-joulua tai jälki-joulua. 

Tämä tarkoitti lähinnä sitä, että vietimme lisäksi toisen
 " jouluaaton" jommankumman luona. Hyvällä onnella saman vuoden joulunaikaan sisältyi kolme Joulua, kaksi vanhempiemme luona ja vielä kolmas äidin vanhempien luona. Katsoimme siskoni kanssa olevamme etuoiketussa asemmassa, kuinka hienoa on nyt viettää kolme joulua vuodessa. Aika makeeta!


Tämä perinne on kuitenkin jatkunut aikuisuuteemme. Vaikka asumme perheinemme kukin missäkin, niin tapana on kerääntyä edelleen yhteen viettämään Joulua. Perheiden kasvaessa myös "Joulumme" kasvaa. Tänä vuonna tulemme Tonin kanssa todennäköisesti viettämään ainakin kolmet Joulut, jokainen ilta on kuitenkin tapoinensa erillainen kuin toinen. Kaava on sama ja tuttu, perinteinen voisin sanoa. Persoonat perheissä tekevät kuitenkin Jouluistamme erilaiset. Olen aina rakastanut tätä perinnettä, muiden jouluperinteiden joukossa. Odotan aina innolla aikaa kun pääsee viettämään aikaa yhdessa rakkaitten perheenjäsenien kannsa, nauttimaan hyvästä ruuasta, lahjoista ja joulusaunasta.

Lapsena tärkeintä oli luonnollisesti lahjojen saaminen, harvemmin sitä kauheasti mitään antoi muille lahjaksi, ehkä yksi lahja/ henkilö. Aikuistuttua on käsitys hieman muuttunut. Tottakai on ihana saada paljon lahjoja, kenestäpä ei ole. Kuitenkin enään ei ole väliä mitä sitä saa. Itse pyydän nykyisin lahjoiksi vain asioita joita oikeasti tarvitsen, turhaa tavaraa kun löytyy monesta nurkasta, miksi lisätä tätä krääsän määrää? Käytän tätä samaa periaatetta myös antaessani lahjoja muille. Kyselen etukäteen tarpeellisista lahjaideoista ja mikäli budjekti on tiukka niin pyrin tekemään lahjat itse. Itse tehty on kuitenkin tehty ajatuksella ja lähes aina hyödyllinen. Omasta mielestäni itsetedyt lahjat ovat ihania ja niitä toivonkin saavani. Tulen myös myöhemmin kirjoittelemaan noista itsetehdyistä joululahjoista, kuitenkin vasta lähempänä Joulua.


Nyt kun ollaan virallisesti siirrytty joulunaikaan, niin päätin luoda Joulun myös kotiimme. Olen harvemmin viitsinyt laittaa joulukoristeita kotiin, mutta nyt kun on ensimmäinen Joulu yhdessä Tonin kanssa ihan omassa kodissa, niin ajattelin että miksipä ei.
Ja kyllä se kannatti. 
Olen leiponut, laittanut koristetta ja kynttilää, ja tuntenut sisimmässäni sen joulunrauhan tulon. Sen hyvän mielen ja ilon. Sen hyvän tunteen ja kaiken sen mitä Joulu minulle edustaa. Glögi virtaa, välillä punaviinillä terästettynä, löytyy pipareita ja torttuja, kotonamme tuoksuu joululta ja näyttääkin siltä. Ei meillä kuitenkaan ihan övereiksi ole vedetty, luojan kiitos siitä.

Olen huomannut itsestäni viimein sen, että taidan olla kuitenkin semmoinen jouluihminen. Tykkään tehdä ja laittaa jouluherkkuja. Lahjojen tekeminen ja ostaminen on ihanaa, tykkään muutenkin ilahduttaa tuttaviani lahjoilla, antaminen on kivaa. Eikös se mene niin että jos ei anna niin ei saakkaan? Kuitenkin koen edelleen ahdistusta joutuessani kauppakeskuksiin joulun lähestyessä. Ajatuskin kammottaa minua, synnyttää suurta pelkoa ja ihmiskammoa. Ihmisten pakonomainen tarve antaa materiaa, tehdä vaikutusta toisiin ja stressata joulua on käsittämätön. Myönnän itsekkin stressin koskettava minua, onneksi vain vähän ja sekin lahjojen valmistumisen puolesta.
Mielestäni ihmisten pitäisi oppia nauttimaan ja iloitsemaan ihanasta joulunajasta, siitä antamisen ja saamisen ilosta, oppia rentoutumaan ja löytämään itsestään se joulurauha.

Oletko sinä itse millainen jouluihminen?

"Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä, Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha -Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha."

tähän onkin vielä matkaa, mutta pitäähän sitä ihmisellä tavoitteita olla

Itsetutkiskelua käsitöiden opastuksella

Hurahdin tuossa loppukesästä käsitöihin, varsinkin virkkaukseen ja kutomiseen,siskoni ollessa viimeisillään raskaana. Silloin päätin kutoa tulevalle vaaville syntymälahjaksi tossut ja virkata ristiäislahjaksi viltin.
Poikahan sieltä oli tulossa, joten luonnollinen värivalinta
olikin vaaleansininen. Päiväpeiton tein netistä löytämieni
ohjeiden mukaan. Palat olivatkin pieniä ja niitä tulikin melkosen paljon.
Koska inspiraatio loppui aina välillä peiton suhteen, niin loppujen lopuksi kävikin niin, että jouduin väsäämään viltin kiireessä valmiiksi. Peiton nurjalle puolelle tuli myös fleece kangas.

vasemmanpuoleinen ylempi kuva:      Tossujen ohje löytyi novitan sivuilta. Tämä työ oli maniani alku,

Vasemmanpuoleinen alempi kuva;
Tossut syntyivät yhdistelemällä muutamaa löytämääni ohjetta.


Oikeanpuoleinen kuva:
Ensimmäinen isompi työni.
Ruutuja tuli paljon ja ne olivat pieniä :) Pienien ruutujen ohje löytyi novitan sivuilta, isot ruudut kehittelin itse. Reunoihin tein reunuksen antamaan ryhtiä työhön.
                               


Olen huomannut, että käsitöihin saa menemään yllättävän paljon aikaa. Ne ovat myös erittäin koukuttavia. Saankin jatkuvasti kuulla kuittailua siitä, että virkkaaminen ja kutominen on mummojen hommaa. No, mutta hyvä aloittaa harjoittelu ajoissa, osaa sitten homman tulevaisuudessa.
Olen myös huomannut että käsitöitä tehdessä aivot saavat erillaista rasitetta, joten väsymys iskee nopeammin, kuin jos vain istua möllöttäisi sohvalla telkkua katsellen. Mielestäni on myös kiva tehdä juttuja, joista syntyy jotakin konkreettista. On kiva nähdä kättensä jälki ja huomata töiden perusteella oman kehittymisen, sillä uskokaa pois tässä on harrastus jossa voi kehittyä vaikka kuinka pitkälle oman tahdon mukaan. Usein käsityöt ovat myös oivallisia käyttöesineitä, joita voikin antaa sitten lahjoina tutuille ja tehdä itselleen. Itsetehty lahjahan on kuitenkin aina itsetehty ja pieneenkin lahjaan on panostettu ja laitettu itseään likoon, näin ainakin minä asian näen.

Tämä saamani inspiraatio saikin aikaan kunnon virkkaus/kutomis manian. Piti tehdä vilttii jos toistakin mokomaa, tuli työn alle joulusukkaa ja ihan pitkävartisia villasukkaakin. Ja sitten PUM ! Kutimet jäikin hetkeksi koriin, langat loppu ja aika olikin taas kortilla ynnä kaikkia muita kivoja pikku tekosyitä olla tekemättä töitä loppuun. Yllättäen minulta löytyykin neljä keskeneräistä työtä käsityökoristani. Kaikki piti olla valmiita jo aika päivää sitten, viimeistään Jouluun mennessä. Kuinkas tässä näin pääskään käymään?

Työt vasemmalta oikealle: Joulusukka; ohje löytyy DROPS Designin sivuilta, tarkoitus olisi että sukka jää omaan käyttöön. Isoäidin neliöt; Löysin perus ohjeen netistä, näistä olisi tarkoitus saada aikanaan viltti.
Nämä ruudut ovat tulossa Sebastianin joululahjaan, sisko toivoi hieman isompaa vilttiä pojalle lahjaksi. Ohje löytyy DROPS:in sivuilta. Viimeisenä on tulossa pitkävartiset villasukat omaan käyttöön, ohje DROPS.








Fiksuna likkana olisin alun alkaen lähtenyt tekemään vain yhtä työtä kerraalaan, saattanut työn loppuun ja aloittanut sitten uuden, mutta ei. Aina tulee mieleen uusia ideoita, joita pitää heti lähteä toteuttamaan ja ahnehtia itselleen liikaa töitä. Olen ehkä huomannut saman kaavan toistumassa muissakin elämäni tilanteissa. Otan ja kerään itselleni paljon kaikenlaisia tehtäviä ja menoja, kun kapasiteetti alkaa olemaan täysi alkaa pakka hajoamaan käsiin. Asioita pääsee unohtumaan ja jää hoitamatta, pahimmassa tapauksessa luovutan ja jätän asiat tekemättä. Olenkin alkanut miettimään mitä tämä kertoo minusta?

Tiedän olevani spontaani ja lähteväni helposti mukaan juttuihin. Innostun helposti uusista jutuista ja minusta se on mahtavaa. On harmillista miten vähän nykyään ihmiset innostuvat mistään, tai sitten innostus vain syttyy hitaammin.Tuntuu välillä siltä että spontaanius on kateissa nyky-yhteiskunnassa ja ihmiset mielummin tuudittautuvat siihen vanhaan ja tuttuun turvalliseen olotilaan, sen sijaan että heittäytyisivät innolla mukaan uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Mielestäni se on mahdollisuuksien haaskaamista, tyytymistä vähempään kun voisi saada enemmän. Toisaalta spontaanius melkeinpä suoranaisesti tarkoittaa halua ottaa riskejä elämässä, tilanteisiin mukaan heittäytymistä.

Henkilökohtaisessa elämässäni haalin usein paljon tehtäviä, jos niitä minulle tarjotaan, vaikka minulla olisikin jo kädet täynnä töitä. Minun on usein vaikea sanoa ei, vaikka niin tahtoisinkin. Vaikka yritän parhaani mukaan delegoida askareitani, niin haluan kuitenkin aina pitää ohjat käsissäni ja olla varma että hommat tehdään oikein ja kunnolla.
Toisaalta olen taas ihminen jolla pitää aina olla jotain tekemistä, en osaa olla vain aloillani. Silloin kun minulla on kädet täynnä töitä, niin voi aina vaihdella hommia mielenkiinnon mukaan, jolloin ei pääse tylsistymään yhteen hommaan ja mikään duuni ei ala tunrumaan liian tylsältä. Nautin siitä kun saan suunnitella, tehdä ja järkkäillä asioita, hyvällä onnella saada ne jopa toimimaan. Mutta mikä ratkaisuksi tähän minun keskeneräisten kerääntyvien töiden ongelmaan?

Ehkä paras tapa alkaa purkamaan tätä tekemättömien
töiden määrää olisi tehtävien priorisointi tärkeysjärjestykseen. Ottaa yksi asia kerrallaan hoitoon ja saattaa se kunnialla loppuun.  Olisiko nyt aika ottaa itseään niskasta kiinni ja saattaa keskeneräiset työt loppuun kunnialla niin käsitöiden parissa kuin henkilökohtaisessakin elämässä?

Kyllä olisi, nyt on aika laittaa kortit takaisin pakkaan ja saada pakka pysymään käsissä. Ja aloitankin sen jo tänään, lupaan itselleni ja teille että saan Jouluun mennessä valmiiksi Sebastianille tarkoitetun viltin. Onhan pojalla oltava lämmin talven tullen.

Jostainhan sitä on aloitettava. Eiköstä vain?